KIEKKO-67 

< Takaisin

La 14.1. Kiekko-67 – TarU 8–5

 

Ti 17.1. TuK-V – Kiekko-67 5–8

 

 

Ylläpidon vielä viettäessä huonosti ansaittua, mutta hyvin käytettyä joululomaa on Kiekko-67 palannut arkisen aherruksen pariin yleisön pyynnöstä huolimatta.

 

 

III-divisioona jatkui tammikuisena lauantai-iltana Impivaarassa, tosin vaikeuksien kautta. Sankarimme ovat pelitauon aikana treenanneet itsensä sellaisiin liekkeihin, että hallin jää kirjaimellisesti suli alta. Niinpä mittelö Tarvasjoen Urheilijoita vastaan siirrettiin pikahälytyksellä ns. TPS:n puolelle.

 

 

Se ei tahtia haitannut, vaan Kiekko-67 nakutteli ottelusta 8–5-voiton.

Ensimmäisen erän jälkeen taululla olivat 2–0-lukemat ja toisessa erässä johto venyi jo 4–1:een.

Kuten odottaa saattoi, tässä vaiheessa aika oli kypsä vastustajan päästämiselle maalin päähän ja näin kolmanteen erään lähdettiin 4–3-johdossa.

Se kasvoi kolmannen erän alussa 6–3:een, jotta oli taas varaa päästää vastustaja melkein tasoihin.

Vaihteeksi viiden maalin rutiini-iltaa viettänyt ykkösketju Jalonen–Haapaniemi–Lehtonen keskeytti kuitenkin hyvin alkaneen sulamisen, ja lopulta peli laitettiin pakettiin lopussa kahdella maalilla.

 

 

TarU-ottelusta erikseen nostettakoon esiin kaksi pelaajaa, jotka pääsivät vihdoin apinastaan eroon. Syyskaudella tehot 0+42 kerännyt kapteeni Joni Rinta-Pollari osui vihdoinkin tolppien väliin ottelun lopussa. Vielä tätäkin yllättävämpää oli se, että Richard Printz teki toisessa erässä 3–1-maalin kaatamalla vastustajan törkeästi poikittaisella mailalla, riistämällä tältä kiekon ja polkemalla alivoimalla omasta päästä maalintekoon. Kontekstiksi kerrottakoon, että jos Kiekko-67:n käsketään heittää kiekko ruotsinlaivalta mereen, veli Printz ei ole se henkilö, jolle tehtävä uskalletaan delegoida.

 

 

 

Aherrus jatkui heti tiistaina jokakautisella Kupittaan-vierailulla.

TuK-V kävi syyskaudella hakemassa Impivaarasta jatkoaikavoiton, joten ilmassa haisi vanha revanssihenki.

Lauantailta ammennettu hyvä fiilis kantoi hyvässä ja pahassa.

 

Tälläkään kertaa Kiekko ei ollut ottelussa sekuntiakaan (!) tappiolla.

Tasakentällisin peli oli kohtalaisen hyvin hallussa ja toisen erän lopun kolmella pikamaalilla Kiekko-67 eteni jopa 6–2-johtoon (!HUOM! Rinta-Pollari teki taas maalin).

 

 

Jo ennen kolmatta erää oli toki selvää, että neljän maalin johto ei ole missään määrin turvallinen tilanne.

Ei mennytkään kuin viisi minuuttia ja Kisurit oli puolittanut eron.

Jasper Lehtilän heti perään tekemä 7–4-maali kuitenkin hiukan rauhoitti tunnelmia.

TuK-V ei enää päässyt kahta maalia lähemmäs, ja lopussa Jesse Haapaniemi pääsi vielä tyhjään maaliin vihulaisten törmäillessä toisiinsa.

Kyseessä lienee ensimmäinen kerta, jolloin Haapaniemi on ollut peliä edeltävän päivän vapaalla niin, että se on jollain tavalla palvellut Kiekko-67:n menestystä.

 

 

 

Kuuden pisteen voiton myötä Kiekko-67 nousi sarjataulukossa peräti neljänneksi, joskin sille asialle pystytään kyllä tarvittaessa tekemään jotain nopeallakin aikataululla.

Nyt tässä onkin laitettu kroppaa peliin jo niin paljon, että ensi viikonlopun voi pitää vapaata.

 

Jääkiekkoasioita katsotaan sitten uudelleen tarkemmin lauantaina 28.1. kotikentällä Uudenkaupungin Jää-Kotkia vastaan.