KIEKKO-67 

< Takaisin

Runkosarjan lopun lystikäs voittoputki toi Kiekko-67:lle runkosarjan neljännen sijan ja kotiedun pudotuspeleihin, joten Impivaaran kirkkaat valot sytytettiin lauantai-iltana UJK-ottelua varten.
 

Runkosarjassa viidenneksi sijoittunut UJK tuli Turkuun vain kymmenen kenttäpelaajan voimin, joten ajatuksena oli pitää pelin tempo sellaisella tasolla, ettei vierasjoukkue pidemmän päälle pysyisi neljällä ketjulla pelanneen Kiekko-67:n kyydissä. On sitä tosin ennenkin yritetty ja harvemmin erityisen hyvällä menestyksellä.
 

Tällä kertaa peli lähti kuitenkin hämmästyttävän oikeaan suuntaan heti alusta asti. Aleksi Lehtonen teki johtomaalin jo 15 sekunnin pelin jälkeen, eikä UJK pystynyt luomaan kovinkaan vaarallisia tilanteita koko ensimmäisessä erässä, jonka Kiekko voitti 2–0.

 

Lopullinen irtiotto tapahtui toisessa erässä. Pelin puolivälissä Puck-67 johti jo 5–0 ja toisella erätauolla 6–0. Niinpä kolmas erä meni sitten lähinnä omalla painollaan. Kiekko teki kolme maalia lisää, mutta viimeisellä kympillä vastustajakin pääsi tekemään pari lohdutusmaalia, joten käytännössä mahdottomana saavutuksena kolmosdivarissa pidetty nollapeli jäi Jere Lintusalolta pelaamassa.

 

Puolivälierä päättyi siis selkeään 9–2-voittoon. Ottelun Miehiksi voitaneen julistaa Aleksi Lehtonen ja Jasper Lehtilä, jotka tekivät hattutempun mieheen. Lisäksi on syytä nostaa erikseen esiin kaksi ruminta maalia, jotka Impivaarassa on hetkeen tehty: Richard Printzin läpiajo, jossa kiekko ei ollut lähelläkään mennä maaliin, mutta päätyi sinne kuitenkin UJK-pelaajien kolaroidessa keskenään ja viedessä kaiken hyökkäysalueella olleen irtaimen tavaran maaliviivan yli, sekä Lehtilän ajassa 59.59 syntynyt maali, jossa ajatuksena oli vain nepata löysä roikkukiekko päätyyn ja lähteä kotiin kehittymään, mutta pilleri putosikin ylärimaan ja siitä maaliin.

 

Yleensä jääkiekossa saa palkinnon, jos menestyy pudotuspeleissä, mutta kolmosdivarissapa joutuu pelaamaan sunnuntaipelin, jos voittaa puolivälierän.

 

Vihulainen oli pahin mahdollinen, eli runkosarjan voittaja Tigers vieraskentällä. Runkosarjassa Kiekko-67 oli yksi harvoista Raumalla pisteen saaneista joukkueista, mutta tällä kertaa sarjan paras joukkue ei päästänyt yllättämään.

 

Tigers osaa pelata jääkiekkoa sen verran hyvin, että ottelun alussa Kiekko-67 tyytyi lähinnä katselijan rooliin. Ensimmäisen erän jälkeen Tigers johti 2–0, mikä ei keskimäärin tällä sarjatasolla merkitse vielä yhtään mitään, mutta Raumalla tappioasemasta kiriminen on hiukan normaalia vaikeampi homma. Toisessa erässä Tigersin johto kasvoi kolmella lisämaalilla. Kiekolle pientä lohtua toi Jasper "Jumalmoodi" Lehtilän 1–5-kavennus kolmannessa erässä, mutta voittajasta ei päässyt syntymään hirveästi epäselvyyttä. Tigers kuittasi finaalipaikan 8–1-lukemin.

 

Kiekolle tappio merkitsi kauden päättymistä. Kauden lopussa nähty kuuden ottelun voittoputki sekä onnistunut saunailta nostivat kauden kokonaisarvosanan kivasti plussan puolelle, ja sijoitus neljän parhaan joukossa on ehdottomasti saavutus, josta kehtaa kertoa Olkun tanssilattialla yhtä kokemusta rikkaampana – ja kuten hyvin tiedämme, ko. etablementin tanssilattialla nimenomaan kokemus on kaikki kaikessa. Jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan syksyllä ei voitettu vahingossakaan ketään, mutta keväällä kaikki. Tähän mennessä jo varsin mittavalla kokemuksella uskallamme sanoa, että se on paljon kivempaa niin päin.