KIEKKO-67 

< Takaisin

Lokakuinen lauantai hemmotteli Kiekko-67:aa suoranaisella aamuottelulla, kun kolmosdivarin perinteisten lepakkovuorojen sijaan kiekko tiputettiin Tarvasjoella keskelle jo karvan verran kello 13:n jälkeen.
 

Flunssa on kiusallisella tavalla koetellut gladiaattoriemme rivejä lähipäivinä, minkä takia paikallisia Urheilijoita ei päästy haastamaan järin täydellä pakalla. Erityistä keskinäistä solidaarisuutta osoittivat joukkueen kolme maalivahtia, jotka kaikki päättivät hoitaa syysflunssansa pois samanaikaisesti. Kuulostaa liian epätodennäköiseltä ollakseen sattumaa, mutta toimituksella ei ole pienintäkään halua kysellä maalivahdeilta kysymyksiä, joihin ei halua tietää vastauksia.
 

Niinpä kummisetä Urmas teki Lauri Heikkilälle tarjouksen, josta tämä ei voinut kieltäytyä. Muutaman vuoden lataamossa viettänyt kassari sai avukseen 11 kenttäpelaajaa, joiden erityisvahvuuksiin ei lukeudu vastustajan maalien estäminen.
Kohtalon koura oli kuitenkin ilmeisesti lääppinyt vihulaistakin yhtä kovalla kädellä, koska TarUkin lähetti ammeeseen vain yhden kenttäpelaajan enemmän.
 

Tarvasjoen jääpyhätössä nähtiin parinkymmenen reipashenkisen divarikiekkoilijan tasainen näytelmä, jossa maaleja nakuteltiin likimain tasatahtiin. 1–1-lukemiin päättyneen avauserän jälkeen Kiekko piti toimitsijat kiireisenä kunnostautumalla toisessa erässä sekä jäähyilemällä että tekemällä kaksi maalia. Jotta alivoimalla syntynyt 3–1-maali ei olisi antanut liian hyviä lähtökohtia päätöserään, päästettiin TarU kaventamaan 17 sekuntia em. kihauksen jälkeen.
 

Kolmannen erän ensimmäisellä kympillä TarU osui kahdesti ja meni ensimmäistä kertaa johtoon. Viisi minuuttia ennen loppua Ville Leino tekaisi kuitenkin riemukkaan 4–4-tasoituksen. Niinpä katsomoon kerääntyneet 58 jääkiekkopelin ystävää saivat todistettavakseen kolmosdivarin uutuuden, kolmella kolmea vastaan pelattavan jatkoajan.
 

Kiekolle jatkoaika oli kauden toinen. Ensimmäinen yritys PaRaa vastaan oli kaoottinen, muttei silti aivan sellaista jääkiekon saattohoitoa kuin saattoi perustellusti odottaa. Tälläkin kertaa nähtiin jokunen tilanne molemmissa päissä, kunnes TarUn Joonas Timonen pelasti kaikki läsnäolijat rankkarikisalta puoli minuuttia ennen loppua. Niinpä horisontissa pienenä pisteenä siintänyt täysi pistepotti vaihtui yhden lohdutuspisteeseen.

 

Kiusallisesta tappiosta huolimatta Kiekon peliesitys oli kauden tähän mennessä paras. Kapeahko kokoonpano sisuunnutti harvalukuista joukkuetta sen verran, että innokkaimmat osoittivat orastavaa kiinnostusta jopa oman maalinedustan puolustamiseen. Ilmeisen tiukassa oleva W jää kuitenkin odottamaan vähintään ensi lauantaita, jolloin paikallisvastustaja TuK-V kunnioittaa Impivaaraa läsnäolollaan.

 

Erityinen kiitos 43 torjuntaa ottaneelle Heikkilälle, jolle poissaolo Kiekko-67:n pukukopista näyttää tehneen odotetun hyvää. Ottelun jälkeen Heikkilälle kyllä kerrottiin, että ensi viikolla olisi tarjolla ihan treenejäkin, mutta jostain syystä kutsu ei näyttänyt uppoavan hedelmälliseen maaperään.

 

TarU–Kiekko-67 5–4 (1–1, 1–2, 2–1, 1–0)

 

9.38 Santeri Wallén (Veeti Kiiski, Arne Räikkönen) 0–1

21.15 Aleksi Lehtonen (Eetu Haapanen, Juuso Halonen) 1–2

38.23 Lehtonen (Tomi Seppä) 1–3

54.52 Ville Leino (Haapanen, Räikkönen) 4–4